Mustarastaan laulu

Pakko sanoa, että vaikka huomaan niin paljon pieniä kauniita asioita luonnossa ja elämässä niin jostain syystä niistä en oikein osaa kirjottaa :D Monesti yritän, mutta silti teksteistä tulee jotenkin haikeita. Mutta toisaalta, luonnon kauneuden eessä mä tunnen itekin aina haikeutta syystä, jota en oo koskaan ymmärtänyt... Tässä kuitenkin jotain, ehkä saatte tunnelmasta kiinni, ehkä ette :) 

(kuva: Amanda)

 

Neulasten peittämä polku

auringon raidoittama,

sammaleen pehmeys

lempeä metsän vihreys

askeleeni siellä

Tuoksuu mesiangervo

metsän kosteus

enkä muista enää

mikä oli se ongelma

joka sai lähtemään

Tuuli kasvoillani

kuivaa kyyneleeni

aurinko silittää poskeani

lämmittää sydämeni

turvaa selustani

Mustarastaan laulu

poissa maailman pauhu

ainoastaan rauha

joka minut täyttää

kauneuden näyttää