Elämää saariston lapsena :)

Oon asunut koko pienen ikäni järvien läheisyydessä ja meri on mulle aika tuntematon asia. En oo jotenkin osannut aatella, miten kaunista meren rannallakin voi olla. Ja nää rakennukset! Niin upeita, rakastan kaikkia vanhoja punaisia saaristolaistaloja ja niitähän riitti, kun ajeltiin Vaasan kautta Merenkurkun saaristoon. Ehdottomasti yks suosikkipaikoista Suomessa. Se tiekin jota ajettiin tuonne Svedjehamniin, oli niin upea ja olisin halunnut pysähtyä kuvaamaan joka ikistä pihapiiriä. 

Tästä reissusta on jo tovi aikaa, mutta haluun jakaa vielä näitä kuvia tänne. Enemmänkin kuvia olis, mutta suojellaan läheisten yksityisyyttä :)

(kaikki kuvat: Amanda)

Täällä tunsin oikeasti olevani yks Saariston lapsista. Niin nättiä joka puolella ja tunnelma ihanan vanhanaikainen ja rauhallinen. Merikin oli melko tyyni tuossa rannikolla. Olisin halunnut jäädä tuonne asumaan<3 

Nättiä, mutta olisinpa tajunnut puhdistaa kameran sisältäkin ennen kun lähin kuvaamaan... Melkeen pitäis joku kuvankäsittely ohjelma hommata, että sais poistettua nuo mustat pisteet. (jos on vinkata ilmaisia sellaisia niin tarvetta olis)

Vanhaa harmaantunutta puuta, rakastan sitäkin :D

Lampaat vielä tuohon laiduntamaan niin ois täydellinen:)

Tää oli kiehtova yksityiskohta, ketjut on jotenkin kuvauksellisia :D

Mereltä nousi yhtenä iltana myös ukkosmyrsky ja en oo varmaan koskaan ennen kokenut niin voimakasta myrskyä, kun sillon. Vaikuttava kokemus ja kyllä siinä tunsi itsensä pieneksi luonnon voimien rinnalla.

Saatiin myrskyn jälkeen kuitenkin vielä kaunis auringonlasku<3 

Suosittelen kyllä lämpimästi tuota Merenkurkun saaristoa kotimaan matkailun kohteena. Tosi paljon nähtävää ihan jo ajomatkan varrella. Tuolla Svedjehamnissa oli myös luontopolkuja, jotka ois varmasti ollut tosi kauniita, mutta helteisen sään vuoksi en itse siellä käynyt. Jospa joskus tulisi käytyä uudelleen ja pääsisin kiertämään koko luontopolun. Oli ihan mahtava reissu tuonne, onneks otin kamerankin mukaan!