Surun muurit

(kuva: Amanda)

Se pimeä yö oli viimeisesi

tunsit iskun selässäsi

jäit siihen yksinäsi

suljit silmät kivuissasi

Et tiennyt loppusi tulevan

heidän sydänten murenevan

ehkä näit jonkun kohti kulkevan

silmissä kiilto katkeran

Sinut löydettiin siitä

ehkä ei uskottu niitä

jotka sanoi ettei apu riitä

ei sinua kipu enää viillä

Kuulin siitä päivällä

sydän vastasi hädällä

täytyi silti eteenpäin kävellä

kuolemaa nöyränä kätellä

Oli vihaa surua tuskaa

pelkoa ja ahdistusta mustaa

sinulla onneksi kirkkautta kultaa

edessäsi vain ikuista juhlaa

Jospa et tietäisi siitä vihasta

se ei ollut mitään kaunista

kaikki se oli kuitenkin rakkautta

josta emme ehtineet kertoa

Laskettiin routaiseen maahan

arkku joka jätti sydämiin haavan

surun muurit kaadan

tuskaa mielessä huudan

Kaikki muistuttaa sinusta

vaikken mitään edes muista

helpottaa vähän vasta

ei mikään kaipausta poista

Sytytän sinulle kynttilän

aina aikaan pimeän ja kylmän

tunnen sydämessä tyhjän

hiukan lämpöäkin löydän

❤